Aikido

osensei

AIKIDO on 1900-luvun alkupuolella mm. Daitoryu aikijujutsusta syntynyt budolaji. Lajin perustaja Morihei Ueshiba, O´sensei, halusi kehittää lajin jonka tarkoituksena olisi ehkäistä väkivaltaa.
Tekniikat perustuvat mm.hyökkääjän voiman hyväksikäyttöön ja tarkoituksena on lamaannuttaa hyökkääjän hyökkäyshalu tätä mahdollisimman vähän tai lainkaan vahingoittaen.
Tämä on yksi lajin hienouksia ja sen taitaminen vaatii pitkää ja nöyrää harjoittelua.
Aikidoka ei ole koskaan valmis vaan aina riittää opittavaa jokaiselle. Kun yhden asian oppii, huomaa heti monta uutta asiaa jotka vaativat harjoittelijan huomion.
Aikidoa on mahdotonta kuvailla sanoin. Se pitää itse kokea..

Aikidossa käytetään kahta (tai kolmea) eriväristä vyötä. Valkoinen, (ruskea) ja musta. Peruskurssin (tai riittävän alkeisopetuksen) jälkeen graduoidaan ensimmäinen kyu arvo, 6. kyu. Tästä edetään kohti 1. kyuta, joka on korkein ns. oppilasaste. 3. kyun suorittanutta pidetään edistyneempänä oppilaana, ja 3. kyusta lähtien harjoittelija voi käyttää hakamaa eli housuhametta. Myös ruskeaa vyötä voi käyttää tästä eteenpäin.

Ensimmäinen ns. opettaja-aste on 1. dan, jonka suorittamisen jälkeen harjoittelija käyttää mustaa vyötä. Kaikki eivät halua graduointeja suorittaa ja se on totta kai vapaaehtoista.

Aloittajalla ei tarvitse olla erityistä fyysistä kuntoa tai kokemusta kamppailulajeista.
Yksi aikidon periaatteista on, että se on mahdollista kaikille.  Harjoituksissa kukin harjoittelee tasonsa mukaisesti, kohdaten aina uudelleen ja uudelleen saman vaativan vastustajan, itsensä.

Aikidon harjoittelu on edullista. Harjoitusmaksut ovat alhaiset ja alkuun ei ole pakollista hankkia mitään harjoitusvälineitä. Puku tekee harjoituksesta kuitenkin huomattavasti mukavampaa ja se hankitaan viimeistään ennen ensimmäistä vyökoetta eli graduointia. Puvun hinta 40e molemmin puolin ja puku kestää vuosia.
Muut varusteet eivät ole pakollisia.

Hyötyjä; Henkisesti onnistumisten parissa saa itseluottamusta, onnistumista etsiessä nöyryyttä. Parin kanssa tekniikoita tutkiessa kunnioitusta ja oppimista yhteistyöstä. Intensiivisen harjoittelun lomassa unohtuu myös arki ja mieli saa lepoa. Harjoittelu vaatii keskittymistä mutta silti dojolla on aina mukavaa yhteisen päämäärän eteen töitä tehdessä.

Aikidossa edistyneempien tehtävä on auttaa ja neuvoa vähemmän harjoitellutta aikidon tiellä. Fyysisesti lihaskunto, koordinaatio ja kehonhallinta kasvavat huomattavasti. Sama pätee erittäin hyvin myös junioreihin.

Aikidossa on eri tyylisuuntia, myös Ueshiban perheen johtaman aikikai aikidon sisällä on eroavaisuuksia. Silti aikidon harjoittelija on tervetullut dojolle missäpäin maailmaa tahansa, ja sama etiketti ja periaatteet löytyvät mistä vain. Koska kaikilla on yhteinen kieli, on uusien tuttavuuksien löytäminen vieraallakin dojolla enemmän sääntö kuin poikkeus. Kunhan pitää vain mielen avoinna ja vastaanottavaisena. Eikä harjoittelukaan oikein ole mahdollista ilman edellä mainittuja ominaisuuksia.

Tervetuloa hienon harrastuksen ja elämäntavan pariin suureen aikido perheeseen!

lukko